tähyileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tähyileminen (38)
- teonnimi verbistä tähyillä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tähyileminen | tähyilemiset |
| genetiivi | tähyilemisen | tähyilemisten tähyilemisien |
| partitiivi | tähyilemistä | tähyilemisiä |
| akkusatiivi | tähyileminen; tähyilemisen |
tähyilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tähyilemisessä | tähyilemisissä |
| elatiivi | tähyilemisestä | tähyilemisistä |
| illatiivi | tähyilemiseen | tähyilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tähyilemisellä | tähyilemisillä |
| ablatiivi | tähyilemiseltä | tähyilemisiltä |
| allatiivi | tähyilemiselle | tähyilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tähyilemisenä (tähyilemisnä) |
tähyilemisinä |
| translatiivi | tähyilemiseksi | tähyilemisiksi |
| abessiivi | tähyilemisettä | tähyilemisittä |
| instruktiivi | – | tähyilemisin |
| komitatiivi | – | tähyilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tähyilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tähyilemis- | |