syynääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
syynääminen (38)
- teonnimi verbistä syynätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syynääminen | syynäämiset |
| genetiivi | syynäämisen | syynäämisten syynäämisien |
| partitiivi | syynäämistä | syynäämisiä |
| akkusatiivi | syynääminen; syynäämisen |
syynäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syynäämisessä | syynäämisissä |
| elatiivi | syynäämisestä | syynäämisistä |
| illatiivi | syynäämiseen | syynäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syynäämisellä | syynäämisillä |
| ablatiivi | syynäämiseltä | syynäämisiltä |
| allatiivi | syynäämiselle | syynäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syynäämisenä (syynäämisnä) |
syynäämisinä |
| translatiivi | syynäämiseksi | syynäämisiksi |
| abessiivi | syynäämisettä | syynäämisittä |
| instruktiivi | – | syynäämisin |
| komitatiivi | – | syynäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syynäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
syynäämis- | |