syyllistäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]syyllistäminen (38)
- teonnimi verbistä syyllistää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syyllistäminen | syyllistämiset |
| genetiivi | syyllistämisen | syyllistämisten syyllistämisien |
| partitiivi | syyllistämistä | syyllistämisiä |
| akkusatiivi | syyllistäminen; syyllistämisen |
syyllistämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syyllistämisessä | syyllistämisissä |
| elatiivi | syyllistämisestä | syyllistämisistä |
| illatiivi | syyllistämiseen | syyllistämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syyllistämisellä | syyllistämisillä |
| ablatiivi | syyllistämiseltä | syyllistämisiltä |
| allatiivi | syyllistämiselle | syyllistämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syyllistämisenä (syyllistämisnä) |
syyllistämisinä |
| translatiivi | syyllistämiseksi | syyllistämisiksi |
| abessiivi | syyllistämisettä | syyllistämisittä |
| instruktiivi | – | syyllistämisin |
| komitatiivi | – | syyllistämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syyllistämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
syyllistämis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi syyllistää + johdin -minen