symboloiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
symboloiminen (38)
- teonnimi verbistä symboloida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | symboloiminen | symboloimiset |
| genetiivi | symboloimisen | symboloimisten symboloimisien |
| partitiivi | symboloimista | symboloimisia |
| akkusatiivi | symboloiminen; symboloimisen |
symboloimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | symboloimisessa | symboloimisissa |
| elatiivi | symboloimisesta | symboloimisista |
| illatiivi | symboloimiseen | symboloimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | symboloimisella | symboloimisilla |
| ablatiivi | symboloimiselta | symboloimisilta |
| allatiivi | symboloimiselle | symboloimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | symboloimisena (symboloimisna) |
symboloimisina |
| translatiivi | symboloimiseksi | symboloimisiksi |
| abessiivi | symboloimisetta | symboloimisitta |
| instruktiivi | – | symboloimisin |
| komitatiivi | – | symboloimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | symboloimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
symboloimis- | |