syksy
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
syksy (1)
- kesän ja talven välinen vuodenaika
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /'syk.sy/
- tavutus: syk‧sy
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syksy | syksyt |
| genetiivi | syksyn | syksyjen |
| partitiivi | syksyä | syksyjä |
| akkusatiivi | syksy; syksyn |
syksyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syksyssä | syksyissä |
| elatiivi | syksystä | syksyistä |
| illatiivi | syksyyn | syksyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syksyllä | syksyillä |
| ablatiivi | syksyltä | syksyiltä |
| allatiivi | syksylle | syksyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syksynä | syksyinä |
| translatiivi | syksyksi | syksyiksi |
| abessiivi | syksyttä | syksyittä |
| instruktiivi | – | syksyin |
| komitatiivi | – | syksyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syksy- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. kesän ja talven välinen vuodenaika
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: syksyinen, syksyllinen
Yhdyssanat[muokkaa]
alkusyksy, loppusyksy, myöhäissyksy, syksykylmä, syksypuoli, varhaissyksy
Aiheesta muualla[muokkaa]
- syksy Kielitoimiston sanakirjassa