sykintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sykintä (9-J)

  1. sykkiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsykint̪æ/
  • tavutus: sy‧kin‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sykintä sykinnät
genetiivi sykinnän sykintöjen
(sykintäin)
partitiivi sykintää sykintöjä
akkusatiivi sykintä;
sykinnän
sykinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi sykinnässä sykinnöissä
elatiivi sykinnästä sykinnöistä
illatiivi sykintään sykintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sykinnällä sykinnöillä
ablatiivi sykinnältä sykinnöiltä
allatiivi sykinnälle sykinnöille
muut sijamuodot
essiivi sykintänä sykintöinä
translatiivi sykinnäksi sykinnöiksi
abessiivi sykinnättä sykinnöittä
instruktiivi sykinnöin
komitatiivi sykintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sykinnä-
vahva vartalo sykintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]