suuntimo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suuntimo (2)
- laite suunnan mittaamiseen erityisesti sähkömagneettiseen säteilyyn, esimerkiksi radio- tai tutkalähettimeen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suuntimo | suuntimot |
| genetiivi | suuntimon | suuntimojen suuntimoiden suuntimoitten |
| partitiivi | suuntimoa | suuntimoita suuntimoja |
| akkusatiivi | suuntimo; suuntimon |
suuntimot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suuntimossa | suuntimoissa |
| elatiivi | suuntimosta | suuntimoista |
| illatiivi | suuntimoon | suuntimoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suuntimolla | suuntimoilla |
| ablatiivi | suuntimolta | suuntimoilta |
| allatiivi | suuntimolle | suuntimoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suuntimona | suuntimoina |
| translatiivi | suuntimoksi | suuntimoiksi |
| abessiivi | suuntimotta | suuntimoitta |
| instruktiivi | – | suuntimoin |
| komitatiivi | – | suuntimoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suuntimo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |