suuntaisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suuntaisuus (40)
- se, että on suuntainen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsuːnt̪ɑi̯suːs/
- tavutus: suun‧tai‧suus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suuntaisuus | suuntaisuudet |
genetiivi | suuntaisuuden | suuntaisuuksien |
partitiivi | suuntaisuutta | suuntaisuuksia |
akkusatiivi | suuntaisuus; suuntaisuuden |
suuntaisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suuntaisuudessa | suuntaisuuksissa |
elatiivi | suuntaisuudesta | suuntaisuuksista |
illatiivi | suuntaisuuteen | suuntaisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suuntaisuudella | suuntaisuuksilla |
ablatiivi | suuntaisuudelta | suuntaisuuksilta |
allatiivi | suuntaisuudelle | suuntaisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suuntaisuutena | suuntaisuuksina |
translatiivi | suuntaisuudeksi | suuntaisuuksiksi |
abessiivi | suuntaisuudetta | suuntaisuuksitta |
instruktiivi | – | suuntaisuuksin |
komitatiivi | – | suuntaisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | suuntaisuude- | |
vahva vartalo | suuntaisuute- | |
konsonantti- vartalo |
suuntaisuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan suuntainen vartalosta suuntais- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on suuntainen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- suuntaisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- suuntaisuus Tieteen termipankissa