suuntaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suuntaisuus (40)

  1. se, että on suuntainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuːnt̪ɑi̯suːs/
  • tavutus: suun‧tai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suuntaisuus suuntaisuudet
genetiivi suuntaisuuden suuntaisuuksien
partitiivi suuntaisuutta suuntaisuuksia
akkusatiivi suuntaisuus;
suuntaisuuden
suuntaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi suuntaisuudessa suuntaisuuksissa
elatiivi suuntaisuudesta suuntaisuuksista
illatiivi suuntaisuuteen suuntaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suuntaisuudella suuntaisuuksilla
ablatiivi suuntaisuudelta suuntaisuuksilta
allatiivi suuntaisuudelle suuntaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi suuntaisuutena suuntaisuuksina
translatiivi suuntaisuudeksi suuntaisuuksiksi
abessiivi suuntaisuudetta suuntaisuuksitta
instruktiivi suuntaisuuksin
komitatiivi suuntaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo suuntaisuude-
vahva vartalo suuntaisuute-
konsonantti-
vartalo
suuntaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan suuntainen vartalosta suuntais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]