suppilo

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suppilo

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suppilo (2)

  1. torvimainen, toisesta päästään avarasuinen, toisesta päästä putkimaiseksi kapeneva pohjaton astia, jota käytetään esimerkiksi valutettaessa nestettä suppeasuiseen tilaan
    Suppilo on hyödyllinen simaa pullotettaessa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈsupːilo̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suppilo suppilot
genetiivi suppilon suppilojen
suppiloiden
suppiloitten
partitiivi suppiloa suppiloita
suppiloja
akkusatiivi suppilo; suppilon suppilot
sisäpaikallissijat
inessiivi suppilossa suppiloissa
elatiivi suppilosta suppiloista
illatiivi suppiloon suppiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suppilolla
ablatiivi suppilolta suppiloilta
allatiivi suppilolle suppiloille
muut sijamuodot
essiivi suppilona suppiloina
translatiivi suppiloksi suppiloiksi
abessiivi suppilotta suppiloitta
instruktiivi suppiloin
komitatiivi suppiloine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suppilo Kielitoimiston sanakirjassa