suostuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]suostuminen (38)
- teonnimi verbistä suostua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suostuminen | suostumiset |
| genetiivi | suostumisen | suostumisten suostumisien |
| partitiivi | suostumista | suostumisia |
| akkusatiivi | suostuminen; suostumisen |
suostumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suostumisessa | suostumisissa |
| elatiivi | suostumisesta | suostumisista |
| illatiivi | suostumiseen | suostumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suostumisella | suostumisilla |
| ablatiivi | suostumiselta | suostumisilta |
| allatiivi | suostumiselle | suostumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suostumisena (suostumisna) |
suostumisina |
| translatiivi | suostumiseksi | suostumisiksi |
| abessiivi | suostumisetta | suostumisitta |
| instruktiivi | – | suostumisin |
| komitatiivi | – | suostumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suostumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suostumis- | |