suoritin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (tietotekniikka) elektroniikan komponentti, joka toteuttaa tietokoneohjelman konekielisiä käskyjä; prosessori
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsuo̯rit̪in/
- tavutus: suo‧ri‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suoritin | suorittimet |
| genetiivi | suorittimen | suorittimien suoritinten |
| partitiivi | suoritinta | suorittimia |
| akkusatiivi | suoritin; suorittimen |
suorittimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suorittimessa | suorittimissa |
| elatiivi | suorittimesta | suorittimista |
| illatiivi | suorittimeen | suorittimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suorittimella | suorittimilla |
| ablatiivi | suorittimelta | suorittimilta |
| allatiivi | suorittimelle | suorittimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suorittimena (suoritinna) |
suorittimina |
| translatiivi | suorittimeksi | suorittimiksi |
| abessiivi | suorittimetta | suorittimitta |
| instruktiivi | – | suorittimin |
| komitatiivi | – | suorittimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suorittime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suoritin- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. elektroniikan komponentti, joka suorittaa tietokoneohjelman konekielisiä käskyjä; prosessori
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]keskussuoritin, mikrosuoritin, moniydinsuoritin, kaksiydinsuoritin, neliydinsuoritin
Aiheesta muualla
[muokkaa]- suoritin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]suoritin
- indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suorittaa