suorite
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (liiketaloustiede) tuote tai palvelu jonka yritys suorittaa ja saa vastineeksi rahaa
- tekemisen aikaansaannos
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈsuo̞rit̪e̞]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suorite | suoritteet |
| genetiivi | suoritteen | suoritteiden suoritteitten |
| partitiivi | suoritetta | suoritteita |
| akkusatiivi | suorite; suoritteen |
suoritteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suoritteessa | suoritteissa |
| elatiivi | suoritteesta | suoritteista |
| illatiivi | suoritteeseen | suoritteisiin suoritteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suoritteella | suoritteilla |
| ablatiivi | suoritteelta | suoritteilta |
| allatiivi | suoritteelle | suoritteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suoritteena | suoritteina |
| translatiivi | suoritteeksi | suoritteiksi |
| abessiivi | suoritteetta | suoritteitta |
| instruktiivi | – | suorittein |
| komitatiivi | – | suoritteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suorittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suoritet- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- suorite Kielitoimiston sanakirjassa