suomentava

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

suomentava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suomentaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suomentava suomentavat
genetiivi suomentavan suomentavien
(suomentavain)
partitiivi suomentavaa suomentavia
akkusatiivi suomentava; suomentavan suomentavat
sisäpaikallissijat
inessiivi suomentavassa suomentavissa
elatiivi suomentavasta suomentavista
illatiivi suomentavaan suomentaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi suomentavalla suomentavilla
ablatiivi suomentavalta suomentavilta
allatiivi suomentavalle suomentaville
muut sijamuodot
essiivi suomentavana suomentavina
translatiivi suomentavaksi suomentaviksi
abessiivi suomentavatta suomentavitta
instruktiivi suomentavin
komitatiivi suomentavine