suokko
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suokko
- (murteellinen, Kymenlaakso, Pohjois-Häme, Länsi-Savo) hieskoivu
- Hieskoivun vanha suomalainen nimi, suokko, kertoo puun kasvavan suolla
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: suok‧ko‧
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suokko | suokot |
| genetiivi | suokon | suokkojen |
| partitiivi | suokkoa | suokkoja |
| akkusatiivi | suokko; suokon |
suokot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suokossa | suokoissa |
| elatiivi | suokosta | suokoista |
| illatiivi | suokkoon | suokkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suokolla | suokoilla |
| ablatiivi | suokolta | suokoilta |
| allatiivi | suokolle | suokoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suokkona | suokkoina |
| translatiivi | suokoksi | suokoiksi |
| abessiivi | suokotta | suokoitta |
| instruktiivi | – | suokoin |
| komitatiivi | – | suokkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | suoko- | |
| vahva vartalo | suokko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |