suntio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]suntio (3)
- kirkon työntekijä, jonka tehtäviä ovat mm. talonmiehen työt seurakunnan kiinteistöissä ja avustaminen jumalanpalveluksissa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsunt̪io/, [ˈsʷun̪t̪io̞]
- tavutus: sun‧ti‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suntio | suntiot |
| genetiivi | suntion | suntioiden suntioitten |
| partitiivi | suntiota | suntioita |
| akkusatiivi | suntio; suntion |
suntiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suntiossa | suntioissa |
| elatiivi | suntiosta | suntioista |
| illatiivi | suntioon | suntioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suntiolla | suntioilla |
| ablatiivi | suntiolta | suntioilta |
| allatiivi | suntiolle | suntioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suntiona | suntioina |
| translatiivi | suntioksi | suntioiksi |
| abessiivi | suntiotta | suntioitta |
| instruktiivi | – | suntioin |
| komitatiivi | – | suntioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suntio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]slaavilainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.