sumutin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- laite, joka muuttaa nesteen sumun kaltaiseksi aerosoliksi ja levittää sen haluttuun suuntaan
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsumut̪in/
- tavutus: su‧mu‧tin
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sumutin | sumuttimet |
genetiivi | sumuttimen | sumuttimien sumutinten |
partitiivi | sumutinta | sumuttimia |
akkusatiivi | sumutin; sumuttimen |
sumuttimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sumuttimessa | sumuttimissa |
elatiivi | sumuttimesta | sumuttimista |
illatiivi | sumuttimeen | sumuttimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sumuttimella | sumuttimilla |
ablatiivi | sumuttimelta | sumuttimilta |
allatiivi | sumuttimelle | sumuttimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sumuttimena (sumutinna) |
sumuttimina |
translatiivi | sumuttimeksi | sumuttimiksi |
abessiivi | sumuttimetta | sumuttimitta |
instruktiivi | – | sumuttimin |
komitatiivi | – | sumuttimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sumuttime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sumutin- |
Käännökset[muokkaa]
1. laite, joka muuttaa nesteen sumun kaltaiseksi aerosoliksi ja levittää sen haluttuun suuntaan
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
sumutin
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä sumuttaa