sumraus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sumraus (39)
- maalin sivelemistä epätasaisesti kuivan, öljymaalauksessa melko öljyttömän alusmaalauksen päälle niin, että maalauspohja tai alempi maalauskerros jää tai jätetään paikoin näkyviin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sumraus | sumraukset |
| genetiivi | sumrauksen | sumrausten sumrauksien |
| partitiivi | sumrausta | sumrauksia |
| akkusatiivi | sumraus; sumrauksen |
sumraukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sumrauksessa | sumrauksissa |
| elatiivi | sumrauksesta | sumrauksista |
| illatiivi | sumraukseen | sumrauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sumrauksella | sumrauksilla |
| ablatiivi | sumraukselta | sumrauksilta |
| allatiivi | sumraukselle | sumrauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sumrauksena | sumrauksina |
| translatiivi | sumraukseksi | sumrauksiksi |
| abessiivi | sumrauksetta | sumrauksitta |
| instruktiivi | – | sumrauksin |
| komitatiivi | – | sumrauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sumraukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sumraus- | |