sumpliminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sumpliminen (38)
- teonnimi verbistä sumplia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sumpliminen | sumplimiset |
| genetiivi | sumplimisen | sumplimisten sumplimisien |
| partitiivi | sumplimista | sumplimisia |
| akkusatiivi | sumpliminen; sumplimisen |
sumplimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sumplimisessa | sumplimisissa |
| elatiivi | sumplimisesta | sumplimisista |
| illatiivi | sumplimiseen | sumplimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sumplimisella | sumplimisilla |
| ablatiivi | sumplimiselta | sumplimisilta |
| allatiivi | sumplimiselle | sumplimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sumplimisena (sumplimisna) |
sumplimisina |
| translatiivi | sumplimiseksi | sumplimisiksi |
| abessiivi | sumplimisetta | sumplimisitta |
| instruktiivi | – | sumplimisin |
| komitatiivi | – | sumplimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sumplimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sumplimis- | |