sulokkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sulokkuus (40)

  1. se, että on sulokas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsulokːuːs/
  • tavutus: su‧lok‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sulokkuus sulokkuudet
genetiivi sulokkuuden sulokkuuksien
partitiivi sulokkuutta sulokkuuksia
akkusatiivi sulokkuus;
sulokkuuden
sulokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sulokkuudessa sulokkuuksissa
elatiivi sulokkuudesta sulokkuuksista
illatiivi sulokkuuteen sulokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sulokkuudella sulokkuuksilla
ablatiivi sulokkuudelta sulokkuuksilta
allatiivi sulokkuudelle sulokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi sulokkuutena sulokkuuksina
translatiivi sulokkuudeksi sulokkuuksiksi
abessiivi sulokkuudetta sulokkuuksitta
instruktiivi sulokkuuksin
komitatiivi sulokkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sulokkuude-
vahva vartalo sulokkuute-
konsonantti-
vartalo
sulokkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan sulokas vartalosta sulokk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]