sulfa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sulfa (10)[1]

  1. 1930-luvun puolivälissä markkinoille tulleita synteettisiä bakteeritauteihin tehoavia lääkkeitä, joissa vaikuttavia aineita olivat sulfonamidin yhdisteet

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsulfɑ/
  • tavutus: sul‧fa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sulfa sulfat
genetiivi sulfan sulfien
(sulfain)
partitiivi sulfaa sulfia
akkusatiivi sulfa;
sulfan
sulfat
sisäpaikallissijat
inessiivi sulfassa sulfissa
elatiivi sulfasta sulfista
illatiivi sulfaan sulfiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sulfalla sulfilla
ablatiivi sulfalta sulfilta
allatiivi sulfalle sulfille
muut sijamuodot
essiivi sulfana sulfina
translatiivi sulfaksi sulfiksi
abessiivi sulfatta sulfitta
instruktiivi sulfin
komitatiivi sulfine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sulfa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

sulfakuuri, sulfalääke, sulfavalmiste

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sulfa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10