sukuloitseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sukuloitseminen (38)
- teonnimi verbistä sukuloida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sukuloitseminen | sukuloitsemiset |
| genetiivi | sukuloitsemisen | sukuloitsemisten sukuloitsemisien |
| partitiivi | sukuloitsemista | sukuloitsemisia |
| akkusatiivi | sukuloitseminen; sukuloitsemisen |
sukuloitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sukuloitsemisessa | sukuloitsemisissa |
| elatiivi | sukuloitsemisesta | sukuloitsemisista |
| illatiivi | sukuloitsemiseen | sukuloitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sukuloitsemisella | sukuloitsemisilla |
| ablatiivi | sukuloitsemiselta | sukuloitsemisilta |
| allatiivi | sukuloitsemiselle | sukuloitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sukuloitsemisena (sukuloitsemisna) |
sukuloitsemisina |
| translatiivi | sukuloitsemiseksi | sukuloitsemisiksi |
| abessiivi | sukuloitsemisetta | sukuloitsemisitta |
| instruktiivi | – | sukuloitsemisin |
| komitatiivi | – | sukuloitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sukuloitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sukuloitsemis- | |