suistava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
suistava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suistaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suistava | suistavat |
| genetiivi | suistavan | suistavien (suistavain) |
| partitiivi | suistavaa | suistavia |
| akkusatiivi | suistava; suistavan | suistavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suistavassa | suistavissa |
| elatiivi | suistavasta | suistavista |
| illatiivi | suistavaan | suistaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suistavalla | suistavilla |
| ablatiivi | suistavalta | suistavilta |
| allatiivi | suistavalle | suistaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suistavana | suistavina |
| translatiivi | suistavaksi | suistaviksi |
| abessiivi | suistavatta | suistavitta |
| instruktiivi | – | suistavin |
| komitatiivi | – | suistavine |