suistaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suistaminen (38)
- teonnimi verbistä suistaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suistaminen | suistamiset |
| genetiivi | suistamisen | suistamisten suistamisien |
| partitiivi | suistamista | suistamisia |
| akkusatiivi | suistaminen; suistamisen |
suistamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suistamisessa | suistamisissa |
| elatiivi | suistamisesta | suistamisista |
| illatiivi | suistamiseen | suistamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suistamisella | suistamisilla |
| ablatiivi | suistamiselta | suistamisilta |
| allatiivi | suistamiselle | suistamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suistamisena (suistamisna) |
suistamisina |
| translatiivi | suistamiseksi | suistamisiksi |
| abessiivi | suistamisetta | suistamisitta |
| instruktiivi | – | suistamisin |
| komitatiivi | – | suistamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suistamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suistamis- | |