suhdittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suhdittaminen (38)
- teonnimi verbistä suhdittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suhdittaminen | suhdittamiset |
| genetiivi | suhdittamisen | suhdittamisten suhdittamisien |
| partitiivi | suhdittamista | suhdittamisia |
| akkusatiivi | suhdittaminen; suhdittamisen |
suhdittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suhdittamisessa | suhdittamisissa |
| elatiivi | suhdittamisesta | suhdittamisista |
| illatiivi | suhdittamiseen | suhdittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suhdittamisella | suhdittamisilla |
| ablatiivi | suhdittamiselta | suhdittamisilta |
| allatiivi | suhdittamiselle | suhdittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suhdittamisena (suhdittamisna) |
suhdittamisina |
| translatiivi | suhdittamiseksi | suhdittamisiksi |
| abessiivi | suhdittamisetta | suhdittamisitta |
| instruktiivi | – | suhdittamisin |
| komitatiivi | – | suhdittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suhdittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suhdittamis- | |