substantivoiminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]substantivoiminen (38)
- teonnimi verbistä substantivoida
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | substantivoiminen | substantivoimiset |
| genetiivi | substantivoimisen | substantivoimisten substantivoimisien |
| partitiivi | substantivoimista | substantivoimisia |
| akkusatiivi | substantivoiminen; substantivoimisen |
substantivoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | substantivoimisessa | substantivoimisissa |
| elatiivi | substantivoimisesta | substantivoimisista |
| illatiivi | substantivoimiseen | substantivoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | substantivoimisella | substantivoimisilla |
| ablatiivi | substantivoimiselta | substantivoimisilta |
| allatiivi | substantivoimiselle | substantivoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | substantivoimisena (substantivoimisna) |
substantivoimisina |
| translatiivi | substantivoimiseksi | substantivoimisiksi |
| abessiivi | substantivoimisetta | substantivoimisitta |
| instruktiivi | – | substantivoimisin |
| komitatiivi | – | substantivoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | substantivoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
substantivoimis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi substantivoida + johdin -minen