sublimoituminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sublimoituminen (38)
- (fysiikka) aineen olomuodonmuutos suoraan kiinteästä kaasuksi ilman nestemäistä välitilaa
- Sublimoitumisen vaikutuksesta pyykkejä voidaan kuivata ulkona pakkasessa.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sublimoituminen | sublimoitumiset |
| genetiivi | sublimoitumisen | sublimoitumisten sublimoitumisien |
| partitiivi | sublimoitumista | sublimoitumisia |
| akkusatiivi | sublimoituminen; sublimoitumisen |
sublimoitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sublimoitumisessa | sublimoitumisissa |
| elatiivi | sublimoitumisesta | sublimoitumisista |
| illatiivi | sublimoitumiseen | sublimoitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sublimoitumisella | sublimoitumisilla |
| ablatiivi | sublimoitumiselta | sublimoitumisilta |
| allatiivi | sublimoitumiselle | sublimoitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sublimoitumisena (sublimoitumisna) |
sublimoitumisina |
| translatiivi | sublimoitumiseksi | sublimoitumisiksi |
| abessiivi | sublimoitumisetta | sublimoitumisitta |
| instruktiivi | – | sublimoitumisin |
| komitatiivi | – | sublimoitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sublimoitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sublimoitumis- | |
Etymologia[muokkaa]
- sublimoitua-verbistä muodostettu teonnimi
Käännökset[muokkaa]
1. aineen olomuodonmuutos suoraan kiinteästä kaasuksi ilman nestemäistä välitilaa
|
|
Verbi[muokkaa]
sublimoituminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä sublimoitua