sovittaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sovittaja (10)
- henkilö, joka sovittaa, tekee kappaleiden sovituksia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsoʋit̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: so‧vit‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sovittaja | sovittajat |
| genetiivi | sovittajan | sovittajien (sovittajain) |
| partitiivi | sovittajaa | sovittajia |
| akkusatiivi | sovittaja; sovittajan |
sovittajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sovittajassa | sovittajissa |
| elatiivi | sovittajasta | sovittajista |
| illatiivi | sovittajaan | sovittajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sovittajalla | sovittajilla |
| ablatiivi | sovittajalta | sovittajilta |
| allatiivi | sovittajalle | sovittajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sovittajana | sovittajina |
| translatiivi | sovittajaksi | sovittajiksi |
| abessiivi | sovittajatta | sovittajitta |
| instruktiivi | – | sovittajin |
| komitatiivi | – | sovittajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sovittaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka sovittaa, tekee kappaleiden sovituksia
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sovittaja Kielitoimiston sanakirjassa