sotkeutuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sotkeutuminen (38)
- se, kun jokin sotkeutuu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sotkeutuminen | sotkeutumiset |
| genetiivi | sotkeutumisen | sotkeutumisten sotkeutumisien |
| partitiivi | sotkeutumista | sotkeutumisia |
| akkusatiivi | sotkeutuminen; sotkeutumisen |
sotkeutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sotkeutumisessa | sotkeutumisissa |
| elatiivi | sotkeutumisesta | sotkeutumisista |
| illatiivi | sotkeutumiseen | sotkeutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sotkeutumisella | sotkeutumisilla |
| ablatiivi | sotkeutumiselta | sotkeutumisilta |
| allatiivi | sotkeutumiselle | sotkeutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sotkeutumisena (sotkeutumisna) |
sotkeutumisina |
| translatiivi | sotkeutumiseksi | sotkeutumisiksi |
| abessiivi | sotkeutumisetta | sotkeutumisitta |
| instruktiivi | – | sotkeutumisin |
| komitatiivi | – | sotkeutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sotkeutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sotkeutumis- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Numero puuttuu. Selite puuttuu.
|