sotajoukko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (vanhahtava) usein löyhä tai tilapäinen sotilaallinen joukko; sotavoimat, sotaväki; armeija
- Ruotusotamiesten muodostamat sotajoukot jaettiin osastoihin, jotka muodostivat rykmenttejä. (fi.wikipedia.org)
- Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2:13-14)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsot̪ɑˌjou̯kːo/
- tavutus: so‧ta‧jouk‧ko
Huomautukset
[muokkaa]- käytetään tavallisesti monikossa
Etymologia
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sotajoukko | sotajoukot |
| genetiivi | sotajoukon | sotajoukkojen |
| partitiivi | sotajoukkoa | sotajoukkoja |
| akkusatiivi | sotajoukko; sotajoukon |
sotajoukot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sotajoukossa | sotajoukoissa |
| elatiivi | sotajoukosta | sotajoukoista |
| illatiivi | sotajoukkoon | sotajoukkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sotajoukolla | sotajoukoilla |
| ablatiivi | sotajoukolta | sotajoukoilta |
| allatiivi | sotajoukolle | sotajoukoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sotajoukkona | sotajoukkoina |
| translatiivi | sotajoukoksi | sotajoukoiksi |
| abessiivi | sotajoukotta | sotajoukoitta |
| instruktiivi | – | sotajoukoin |
| komitatiivi | – | sotajoukkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sotajouko- | |
| vahva vartalo | sotajoukko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sotajoukko Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 448 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa