sotajoukko

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sotajoukko (1-A)

  1. (vanhahtava) sotavoimat, sotaväki; armeija
    Ruotusotamiesten muodostamat sotajoukot jaettiin osastoihin, jotka muodostivat rykmenttejä. (fi.wikipedia.org)
    Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2:13-14)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsot̪ɑˌjou̯kko/
  • tavutus: so‧ta‧jouk‧ko

Huomautukset[muokkaa]

  • käytetään tavallisesti monikossa

Etymologia[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sotajoukko sotajoukot
genetiivi sotajoukon sotajoukkojen
partitiivi sotajoukkoa sotajoukkoja
akkusatiivi sotajoukko;
sotajoukon
sotajoukot
sisäpaikallissijat
inessiivi sotajoukossa sotajoukoissa
elatiivi sotajoukosta sotajoukoista
illatiivi sotajoukkoon sotajoukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sotajoukolla sotajoukoilla
ablatiivi sotajoukolta sotajoukoilta
allatiivi sotajoukolle sotajoukoille
muut sijamuodot
essiivi sotajoukkona sotajoukkoina
translatiivi sotajoukoksi sotajoukoiksi
abessiivi sotajoukotta sotajoukoitta
instruktiivi sotajoukoin
komitatiivi sotajoukkoine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]