soseuttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
soseuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä soseuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soseuttanut | soseuttaneet |
| genetiivi | soseuttaneen | soseuttaneiden soseuttaneitten |
| partitiivi | soseuttanutta | soseuttaneita |
| akkusatiivi | soseuttanut; soseuttaneen | soseuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soseuttaneessa | soseuttaneissa |
| elatiivi | soseuttaneesta | soseuttaneista |
| illatiivi | soseuttaneeseen | soseuttaneisiin soseuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soseuttaneella | soseuttaneilla |
| ablatiivi | soseuttaneelta | soseuttaneilta |
| allatiivi | soseuttaneelle | soseuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soseuttaneena | soseuttaneina |
| translatiivi | soseuttaneeksi | soseuttaneiksi |
| abessiivi | soseuttaneetta | soseuttaneitta |
| instruktiivi | – | soseuttanein |
| komitatiivi | – | soseuttaneine |