sorittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sorittaminen (38)
- teonnimi verbistä sorittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sorittaminen | sorittamiset |
| genetiivi | sorittamisen | sorittamisten sorittamisien |
| partitiivi | sorittamista | sorittamisia |
| akkusatiivi | sorittaminen; sorittamisen |
sorittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sorittamisessa | sorittamisissa |
| elatiivi | sorittamisesta | sorittamisista |
| illatiivi | sorittamiseen | sorittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sorittamisella | sorittamisilla |
| ablatiivi | sorittamiselta | sorittamisilta |
| allatiivi | sorittamiselle | sorittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sorittamisena (sorittamisna) |
sorittamisina |
| translatiivi | sorittamiseksi | sorittamisiksi |
| abessiivi | sorittamisetta | sorittamisitta |
| instruktiivi | – | sorittamisin |
| komitatiivi | – | sorittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sorittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sorittamis- | |