sopeutuva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]sopeutuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sopeutua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sopeutuva | sopeutuvat |
| genetiivi | sopeutuvan | sopeutuvien (sopeutuvain) |
| partitiivi | sopeutuvaa | sopeutuvia |
| akkusatiivi | sopeutuva; sopeutuvan |
sopeutuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sopeutuvassa | sopeutuvissa |
| elatiivi | sopeutuvasta | sopeutuvista |
| illatiivi | sopeutuvaan | sopeutuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sopeutuvalla | sopeutuvilla |
| ablatiivi | sopeutuvalta | sopeutuvilta |
| allatiivi | sopeutuvalle | sopeutuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sopeutuvana | sopeutuvina |
| translatiivi | sopeutuvaksi | sopeutuviksi |
| abessiivi | sopeutuvatta | sopeutuvitta |
| instruktiivi | – | sopeutuvin |
| komitatiivi | – | sopeutuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sopeutuva- | |
| vahva vartalo | sopeutuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sopeutuva Kielitoimiston sanakirjassa