sontiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sontiminen (38)
- teonnimi verbistä sontia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sontiminen | sontimiset |
| genetiivi | sontimisen | sontimisten sontimisien |
| partitiivi | sontimista | sontimisia |
| akkusatiivi | sontiminen; sontimisen |
sontimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sontimisessa | sontimisissa |
| elatiivi | sontimisesta | sontimisista |
| illatiivi | sontimiseen | sontimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sontimisella | sontimisilla |
| ablatiivi | sontimiselta | sontimisilta |
| allatiivi | sontimiselle | sontimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sontimisena (sontimisna) |
sontimisina |
| translatiivi | sontimiseksi | sontimisiksi |
| abessiivi | sontimisetta | sontimisitta |
| instruktiivi | – | sontimisin |
| komitatiivi | – | sontimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sontimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sontimis- | |