solvaava
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]solvaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä solvata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solvaava | solvaavat |
| genetiivi | solvaavan | solvaavien (solvaavain) |
| partitiivi | solvaavaa | solvaavia |
| akkusatiivi | solvaava; solvaavan |
solvaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solvaavassa | solvaavissa |
| elatiivi | solvaavasta | solvaavista |
| illatiivi | solvaavaan | solvaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solvaavalla | solvaavilla |
| ablatiivi | solvaavalta | solvaavilta |
| allatiivi | solvaavalle | solvaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solvaavana | solvaavina |
| translatiivi | solvaavaksi | solvaaviksi |
| abessiivi | solvaavatta | solvaavitta |
| instruktiivi | – | solvaavin |
| komitatiivi | – | solvaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | solvaava- | |
| vahva vartalo | solvaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |