solttu

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

solttu (1-C)[1]

  1. (arkikieltä) sotilas

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi solttu soltut luo
genetiivi soltun luo solttujen luo
partitiivi solttua luo solttuja luo
akkusatiivi solttu; soltun luo soltut luo
sisäpaikallissijat
inessiivi soltussa luo soltuissa
elatiivi soltusta luo soltuista
illatiivi solttuun luo solttuihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi soltulla luo soltuilla
ablatiivi soltulta luo soltuilta
allatiivi soltulle luo soltuille
muut sijamuodot
essiivi solttuna luo solttuina luo
translatiivi soltuksi luo soltuiksi
abessiivi soltutta soltuitta
instruktiivi soltuin
komitatiivi solttuine-
+ omistusliite luo

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C