solttu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

solttu (1-C)[1]

  1. (arkikieltä) sotilas

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi solttu soltut
genetiivi soltun solttujen
partitiivi solttua solttuja
akkusatiivi solttu;
soltun
soltut
sisäpaikallissijat
inessiivi soltussa soltuissa
elatiivi soltusta soltuista
illatiivi solttuun solttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi soltulla soltuilla
ablatiivi soltulta soltuilta
allatiivi soltulle soltuille
muut sijamuodot
essiivi solttuna solttuina
translatiivi soltuksi soltuiksi
abessiivi soltutta soltuitta
instruktiivi soltuin
komitatiivi solttuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

solttupoika

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • solttu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C