solmiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
solmiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä solmia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solmiva | solmivat |
| genetiivi | solmivan | solmivien (solmivain) |
| partitiivi | solmivaa | solmivia |
| akkusatiivi | solmiva; solmivan | solmivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solmivassa | solmivissa |
| elatiivi | solmivasta | solmivista |
| illatiivi | solmivaan | solmiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solmivalla | solmivilla |
| ablatiivi | solmivalta | solmivilta |
| allatiivi | solmivalle | solmiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solmivana | solmivina |
| translatiivi | solmivaksi | solmiviksi |
| abessiivi | solmivatta | solmivitta |
| instruktiivi | – | solmivin |
| komitatiivi | – | solmivine |