sokkelo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sokkelo (2)
- erityisesti peitetty tai maanalainen labyrintti
- (anatomia) sisäkorvan onteloiden yhteisnimi
- Monimutkainen sokkelo muodostuu kahdesta osasta, luusokkelosta ja sen sisäpuolella olevasta pehmeästä kalvosokkelosta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsokːelo/
- tavutus: sok‧ke‧lo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sokkelo | sokkelot |
| genetiivi | sokkelon | sokkelojen sokkeloiden sokkeloitten |
| partitiivi | sokkeloa | sokkeloita sokkeloja |
| akkusatiivi | sokkelo; sokkelon |
sokkelot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sokkelossa | sokkeloissa |
| elatiivi | sokkelosta | sokkeloista |
| illatiivi | sokkeloon | sokkeloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sokkelolla | sokkeloilla |
| ablatiivi | sokkelolta | sokkeloilta |
| allatiivi | sokkelolle | sokkeloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sokkelona | sokkeloina |
| translatiivi | sokkeloksi | sokkeloiksi |
| abessiivi | sokkelotta | sokkeloitta |
| instruktiivi | – | sokkeloin |
| komitatiivi | – | sokkeloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sokkelo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. labyrintti
|
Ks. labyrintti |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- sokkelo Kielitoimiston sanakirjassa