sokeutuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sokeutuminen (38)
- teonnimi verbistä sokeutua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sokeutuminen | sokeutumiset |
| genetiivi | sokeutumisen | sokeutumisten sokeutumisien |
| partitiivi | sokeutumista | sokeutumisia |
| akkusatiivi | sokeutuminen; sokeutumisen |
sokeutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sokeutumisessa | sokeutumisissa |
| elatiivi | sokeutumisesta | sokeutumisista |
| illatiivi | sokeutumiseen | sokeutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sokeutumisella | sokeutumisilla |
| ablatiivi | sokeutumiselta | sokeutumisilta |
| allatiivi | sokeutumiselle | sokeutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sokeutumisena (sokeutumisna) |
sokeutumisina |
| translatiivi | sokeutumiseksi | sokeutumisiksi |
| abessiivi | sokeutumisetta | sokeutumisitta |
| instruktiivi | – | sokeutumisin |
| komitatiivi | – | sokeutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sokeutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sokeutumis- | |