soitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
soitteleminen (38)
- teonnimi verbistä soitella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soitteleminen | soittelemiset |
| genetiivi | soittelemisen | soittelemisten soittelemisien |
| partitiivi | soittelemista | soittelemisia |
| akkusatiivi | soitteleminen; soittelemisen |
soittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soittelemisessa | soittelemisissa |
| elatiivi | soittelemisesta | soittelemisista |
| illatiivi | soittelemiseen | soittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soittelemisella | soittelemisilla |
| ablatiivi | soittelemiselta | soittelemisilta |
| allatiivi | soittelemiselle | soittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soittelemisena (soittelemisna) |
soittelemisina |
| translatiivi | soittelemiseksi | soittelemisiksi |
| abessiivi | soittelemisetta | soittelemisitta |
| instruktiivi | – | soittelemisin |
| komitatiivi | – | soittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | soittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
soittelemis- | |