soinnuttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
soinnuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä soinnuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soinnuttanut | soinnuttaneet |
| genetiivi | soinnuttaneen | soinnuttaneiden soinnuttaneitten |
| partitiivi | soinnuttanutta | soinnuttaneita |
| akkusatiivi | soinnuttanut; soinnuttaneen | soinnuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soinnuttaneessa | soinnuttaneissa |
| elatiivi | soinnuttaneesta | soinnuttaneista |
| illatiivi | soinnuttaneeseen | soinnuttaneisiin soinnuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soinnuttaneella | soinnuttaneilla |
| ablatiivi | soinnuttaneelta | soinnuttaneilta |
| allatiivi | soinnuttaneelle | soinnuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soinnuttaneena | soinnuttaneina |
| translatiivi | soinnuttaneeksi | soinnuttaneiksi |
| abessiivi | soinnuttaneetta | soinnuttaneitta |
| instruktiivi | – | soinnuttanein |
| komitatiivi | – | soinnuttaneine |