soinnikkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soinnikkuus (40)

  1. se, että on soinnikas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsoi̯nːikːuːs/
  • tavutus: soin‧nik‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soinnikkuus soinnikkuudet
genetiivi soinnikkuuden soinnikkuuksien
partitiivi soinnikkuutta soinnikkuuksia
akkusatiivi soinnikkuus;
soinnikkuuden
soinnikkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi soinnikkuudessa soinnikkuuksissa
elatiivi soinnikkuudesta soinnikkuuksista
illatiivi soinnikkuuteen soinnikkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soinnikkuudella soinnikkuuksilla
ablatiivi soinnikkuudelta soinnikkuuksilta
allatiivi soinnikkuudelle soinnikkuuksille
muut sijamuodot
essiivi soinnikkuutena soinnikkuuksina
translatiivi soinnikkuudeksi soinnikkuuksiksi
abessiivi soinnikkuudetta soinnikkuuksitta
instruktiivi soinnikkuuksin
komitatiivi soinnikkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soinnikkuude-
vahva vartalo soinnikkuute-
konsonantti-
vartalo
soinnikkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan soinnikas vartalosta soinnikk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]