soiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
soiminen (38)
- teonnimi verbistä soida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soiminen | soimiset |
| genetiivi | soimisen | soimisten soimisien |
| partitiivi | soimista | soimisia |
| akkusatiivi | soiminen; soimisen |
soimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soimisessa | soimisissa |
| elatiivi | soimisesta | soimisista |
| illatiivi | soimiseen | soimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soimisella | soimisilla |
| ablatiivi | soimiselta | soimisilta |
| allatiivi | soimiselle | soimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soimisena (soimisna) |
soimisina |
| translatiivi | soimiseksi | soimisiksi |
| abessiivi | soimisetta | soimisitta |
| instruktiivi | – | soimisin |
| komitatiivi | – | soimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | soimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
soimis- | |