soihtu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soihtu (1-F)

  1. kädessä kannettava varrellinen palavaa ainetta sisältävä valaisuväline
  2. soihtujen (Asphodelus) suvun kasvi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsoi̯ht̪u/
  • tavutus: soih‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soihtu soihdut
genetiivi soihdun soihtujen
partitiivi soihtua soihtuja
akkusatiivi soihtu;
soihdun
soihdut
sisäpaikallissijat
inessiivi soihdussa soihduissa
elatiivi soihdusta soihduista
illatiivi soihtuun soihtuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi soihdulla soihduilla
ablatiivi soihdulta soihduilta
allatiivi soihdulle soihduille
muut sijamuodot
essiivi soihtuna soihtuina
translatiivi soihduksi soihduiksi
abessiivi soihdutta soihduitta
instruktiivi soihduin
komitatiivi soihtuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

olympiasoihtu, päresoihtu, soihdunkantaja, soihtukulkue, soihtukynttilä, soihtuköynnös, tervasoihtu, tervassoihtu, tulisoihtu, tuohisoihtu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • soihtu Kielitoimiston sanakirjassa