slaavilaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

slaavilaisuus (40)

  1. se, että on slaavilainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈslɑːʋiˌlɑi̯suːs/
  • tavutus: slaa‧vi‧lai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi slaavilaisuus slaavilaisuudet
genetiivi slaavilaisuuden slaavilaisuuksien
partitiivi slaavilaisuutta slaavilaisuuksia
akkusatiivi slaavilaisuus;
slaavilaisuuden
slaavilaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi slaavilaisuudessa slaavilaisuuksissa
elatiivi slaavilaisuudesta slaavilaisuuksista
illatiivi slaavilaisuuteen slaavilaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi slaavilaisuudella slaavilaisuuksilla
ablatiivi slaavilaisuudelta slaavilaisuuksilta
allatiivi slaavilaisuudelle slaavilaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi slaavilaisuutena slaavilaisuuksina
translatiivi slaavilaisuudeksi slaavilaisuuksiksi
abessiivi slaavilaisuudetta slaavilaisuuksitta
instruktiivi slaavilaisuuksin
komitatiivi slaavilaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo slaavilaisuude-
vahva vartalo slaavilaisuute-
konsonantti-
vartalo
slaavilaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan slaavilainen vartalosta slaavilais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]