Siirry sisältöön

skuuppi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

skuuppi (5-B)[1]

  1. (puhekieltä) suuri uutinen (lehdessä)
  2. (puhekieltä) auton ilmanottoaukko, joka on usein konepellissä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈskuːpːi/
  • tavutus: skuup‧pi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi skuuppi skuupit
genetiivi skuupin skuuppien
(skuuppein)
partitiivi skuuppia skuuppeja
akkusatiivi skuuppi;
skuupin
skuupit
sisäpaikallissijat
inessiivi skuupissa skuupeissa
elatiivi skuupista skuupeista
illatiivi skuuppiin skuuppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi skuupilla skuupeilla
ablatiivi skuupilta skuupeilta
allatiivi skuupille skuupeille
muut sijamuodot
essiivi skuuppina skuuppeina
translatiivi skuupiksi skuupeiksi
abessiivi skuupitta skuupeitta
instruktiivi skuupein
komitatiivi skuuppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo skuupi-
vahva vartalo skuuppi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

englannin kielestä, scoop

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • skuuppi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-B