skulaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
skulaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä skulata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | skulaava | skulaavat |
| genetiivi | skulaavan | skulaavien (skulaavain) |
| partitiivi | skulaavaa | skulaavia |
| akkusatiivi | skulaava; skulaavan | skulaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | skulaavassa | skulaavissa |
| elatiivi | skulaavasta | skulaavista |
| illatiivi | skulaavaan | skulaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | skulaavalla | skulaavilla |
| ablatiivi | skulaavalta | skulaavilta |
| allatiivi | skulaavalle | skulaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | skulaavana | skulaavina |
| translatiivi | skulaavaksi | skulaaviksi |
| abessiivi | skulaavatta | skulaavitta |
| instruktiivi | – | skulaavin |
| komitatiivi | – | skulaavine |