skoolaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
skoolaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä skoolata
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | skoolaava | skoolaavat |
genetiivi | skoolaavan | skoolaavien (skoolaavain) |
partitiivi | skoolaavaa | skoolaavia |
akkusatiivi | skoolaava; skoolaavan | skoolaavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | skoolaavassa | skoolaavissa |
elatiivi | skoolaavasta | skoolaavista |
illatiivi | skoolaavaan | skoolaaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | skoolaavalla | skoolaavilla |
ablatiivi | skoolaavalta | skoolaavilta |
allatiivi | skoolaavalle | skoolaaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | skoolaavana | skoolaavina |
translatiivi | skoolaavaksi | skoolaaviksi |
abessiivi | skoolaavatta | skoolaavitta |
instruktiivi | – | skoolaavin |
komitatiivi | – | skoolaavine |