skeittaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
skeittaaminen (38)
- teonnimi verbistä skeitata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | skeittaaminen | skeittaamiset |
| genetiivi | skeittaamisen | skeittaamisten skeittaamisien |
| partitiivi | skeittaamista | skeittaamisia |
| akkusatiivi | skeittaaminen; skeittaamisen |
skeittaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | skeittaamisessa | skeittaamisissa |
| elatiivi | skeittaamisesta | skeittaamisista |
| illatiivi | skeittaamiseen | skeittaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | skeittaamisella | skeittaamisilla |
| ablatiivi | skeittaamiselta | skeittaamisilta |
| allatiivi | skeittaamiselle | skeittaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | skeittaamisena (skeittaamisna) |
skeittaamisina |
| translatiivi | skeittaamiseksi | skeittaamisiksi |
| abessiivi | skeittaamisetta | skeittaamisitta |
| instruktiivi | – | skeittaamisin |
| komitatiivi | – | skeittaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | skeittaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
skeittaamis- | |