sivuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sivuttaminen (38)
- teonnimi verbistä sivuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sivuttaminen | sivuttamiset |
| genetiivi | sivuttamisen | sivuttamisten sivuttamisien |
| partitiivi | sivuttamista | sivuttamisia |
| akkusatiivi | sivuttaminen; sivuttamisen |
sivuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sivuttamisessa | sivuttamisissa |
| elatiivi | sivuttamisesta | sivuttamisista |
| illatiivi | sivuttamiseen | sivuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sivuttamisella | sivuttamisilla |
| ablatiivi | sivuttamiselta | sivuttamisilta |
| allatiivi | sivuttamiselle | sivuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sivuttamisena (sivuttamisna) |
sivuttamisina |
| translatiivi | sivuttamiseksi | sivuttamisiksi |
| abessiivi | sivuttamisetta | sivuttamisitta |
| instruktiivi | – | sivuttamisin |
| komitatiivi | – | sivuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sivuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sivuttamis- | |