sirittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sirittäminen (38)
- teonnimi verbistä sirittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sirittäminen | sirittämiset |
| genetiivi | sirittämisen | sirittämisten sirittämisien |
| partitiivi | sirittämistä | sirittämisiä |
| akkusatiivi | sirittäminen; sirittämisen |
sirittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sirittämisessä | sirittämisissä |
| elatiivi | sirittämisestä | sirittämisistä |
| illatiivi | sirittämiseen | sirittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sirittämisellä | sirittämisillä |
| ablatiivi | sirittämiseltä | sirittämisiltä |
| allatiivi | sirittämiselle | sirittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sirittämisenä (sirittämisnä) |
sirittämisinä |
| translatiivi | sirittämiseksi | sirittämisiksi |
| abessiivi | sirittämisettä | sirittämisittä |
| instruktiivi | – | sirittämisin |
| komitatiivi | – | sirittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sirittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sirittämis- | |